Going shorter

Tulin juuri piiitkästä aikaa kampaajalta, itse asiassa viime kerrasta oli kulunut jo sen verran aikaa, etten edes muista koska se viime kerta oli! Taisi siis todellakin olla aika istahtaa taas vakkarikampaajan penkkiin. Mitään radikaalia ei tälläkään kertaa tehty, leikattiin vaan huonoja latvoja pois. Kampaajalle mennessä mua vähän pelotti, että kuinka paljon siitä tukasta oikein pitää napsaista, että se saadaan näyttämään taas terveeltä, mutta loppujen lopuksi pituudesta ei tarvinnutkaan ottaa ihan kauheasti pois. Onhan tää toki lyhyempi kuin aikaisemmin, mutta olin varautunut paljon lyhyempään lopputulokseen. Ja pääasiahan on se, että nyt tää tukka on taas huomattavasti paremman ja terveemmän näköinen, eikä latvakaan ole enää aivan hamppua, vaan tuntuu ihanan pehmeältä ja paksulta. On muuten outoa katsoa itseään taas vaihteeksi suorilla hiuksilla, viime suoristuskerrastakin kun on kulunut jo useampi kuukausi. Varsinkin näin suoristettuna se muutos pituudessa ei ole kovin suuri, mutta kun hiusteni luonnollinen kiharuus pääsee taas valloilleen, huomaa eron varmasti selkeämmin. Nyt on siis tukkakin juhlakunnossa tulevia ylioppilasjuhlia varten!