The Ugly Truth: FOMO

Ulkomailla asumisessa on ehdottomasti hyvät ja huonot puolensa, ja se ehdottomasti opettaa paljon. Toisaalta se tekee itsenäisemmäksi, rohkeammaksi ja avarakatseisemmaksi, mutta toisaalta sisällä on kuitenkin aina se ikävä kotimaassa asuvia rakkaita kohtaan ja ainakin aluksi kaikkeen uuteen totuttelu on melko raskasta ja väsyttävää. Erityisesti nyt keväällä mieleen on aika ajoin myös hiipinyt FOMO - fear of missing out. 

Expat life definitely has its pros and cons, and it certainly teaches you a lot. On one hand it makes you more independent, brave and broad-minded, but on the other you always have the feeling of missing loved ones back home, and getting used to everything new can be quite tiring at first. And this Spring I've also experienced FOMO - the fear of missing out. 

Vaikka olenkin todella iloinen, tyytyväinen, ylpeä ja onnellinen siitä että päätin lähteä ulkomaille opiskelemaan, on parin viime kuukauden aikana kieltämättä kerran jos toisenkin tullut ajateltua "olisinpa Suomessa". Esimerkiksi silloin kun parhaat ystävät suunnittelee tyttöjen reissuja, illanistujaisia ja tupareita ja saa kerrankin kaikkien aikataulut sopimaan yhteen. Ja tiedät, että ne muutamat viikot kun olet itse saman maan kamaralla, on kaikilla muilla kuitenkin omat kesäjuttunsa töiden ja reissujen suhteen, eikä kaikille sopivaa yhteistä aikaa välttämättä löydykään. Tai silloin kun perhe päättää hankkia uuden koiranpennun ja tiedät, ettet tule koskaan olemaan sille samanlaista ydinperhettä kuin olit vanhalle koiralle. Tai entä kun pikkuveli osallistuu street-tanssin SM-kisoihin, etkä pääse itse paikan päälle katsomaan ja kannustamaan. Tai kun toinen pikkuveli täyttää 18 ja saa ajokortin, ja haluaisit olla mukana juhlistamassa tärkeää päivää. Tai kun ylipäätään haluaisit vain olla enemmän ja paremmin osana ystävien ja perheen arkea ja elämää. 

Although I am incredibly happy and proud of my decision to move abroad to study, it's not only one or two times that I've been thinking 'wish I was in Finland' during these past couple of months. For example when best friends are planning girls trips, gatherings and flat warming parties, and actually manage to find time that suits everyone for once. And you know that the few weeks when you'll be back home, everyone has their own summer things going on with work and travelling, and finding a time when we all can get together is not something to be taken for granted. Or when your family decides to get a new puppy, and you know that you won't be part of his family to the same extent as you were to your old dog. And how about when your little brother competes in Finnish street dance championships, and you can't be there to watch and cheer. Or when your other little brother turns 18 and gets his driver's license and you'd like to celebrate the big day with him. Or when you just in general would like to be a bigger and better part of the lives of your friends and family. 

Eikä vain se ystävien ja perheen suhteen mielessä oleva pelko siitä että jää paitsi jostain tärkeästä, hauskasta tai merkityksellisestä. Entä kun sähköpostiin tulee kutsuja kaikkiin kivoihin ja mielenkiintoisiin blogitapahtumiin? Ei auta muu kuin kiittää kauniisti kutsusta, ja sanoa ettei valitettavasti ole Suomessa juuri tapahtuma-aikaan. Tai kun haluaisit päästä tutustumaan uusiin ihaniin blogituttavuuksiin ihan kasvotusten tai käydä yhdessä kuvaamassa, mutta välimatkaa on useampi tuhat kilometri, eikä pikaiset kuvaustreffit niin vaan onnistukaan. 

And it's not only the fear of missing out regarding friends and family. What about when you get invited to interesting blogger events? There's no choice but to thank for the invitation and say that unfortunately you won't be in the country at the time of the event. Or when you'd like to get to know new amazing blogger friends face to face or go shoot together, but the distance is several thousand kilometres and a quick photoshoot date isn't exactly easy to arrange. 

Michael Kors shoes // Mango dress // Global Accessories bag (all borrowed from Stockmann)

Asioilla on kuitenkin aina tapana järjestyä (siinä myös yksi juttu, jonka ulkomailla asuminen on opettanut!), ja silloin kun FOMO alkaa nostaa päätään tapahtuu yleensä jotain, mikä saa mut taas arvostamaan elämääni täällä. Sängyllä makoilu ja leffan katsominen uusien ihanien ystävien kanssa joista on lyhyessä ajassa tullut tuki ja turva, lukuvuoden päättymisen juhlistaminen opiskelukavereiden kanssa, toisenlaiset blogisähköpostit, parhaiden ystävien vierailut täällä, ja kaikessa yksinkertaisuudessaan vaan sen muistaminen, että saan olla täällä oman unelma-alan opintojen parissa, jotka jo itsessään mahdollistaa mulle niin paljon enemmän kuin mitä Suomeen jääminen olisi ikinä voinut. 

Ootteko te koskaan kokenut FOMO-fiiliksiä? 

Luckily, everything tends to turn out well in the end (that's another thing that living abroad teaches you!), and when FOMO is starting to get to me again there's usually something that happens which makes me appreciate my life here more again. Laying on the bed watching a movie with new amazing friends that already in a short time have really become your rock, celebrating the end of the year with uni friends, different kinds of blog related emails, when best friends visit here, and in all its simplicity just remembering the fact that I get to be here and study towards my dream career, which in itself already enables me with so much more than what staying in Finland could ever have. 

Have you ever experienced FOMO?

Find Me:

Bloglovin

Instagram

Facebook