On Friendship

Ensinnäkin, ihanaa ystävänpäivää kaikille! Vaikka ystävänpäivä siinä virallisessa Valentine's-merkityksessä liittyykin enemmän rakkauteen ja romantiikkaan (mistä kirjoittelin viime vuoden ystävänpäivän aikoihin täällä), niin tänään haluan ystävänpäivän kunniaksi kirjoittaa nimenomaan ystävyydestä.

First of all, happy Valentine's Day everyone! Although traditionally Valentine's Day is all about love and romance (which I wrote about in my 2017 Valentine's post in here), this time I'm taking more of a Galentine's type of approach, especially since in Finnish the direct translation means 'Friend's Day'.



Ystävien suhteen mä oon oikeastaan aina ollut sitä mieltä, että laatu korvaa määrän. Olen luonteeltani aika ujo, ja mun on välillä vaikea päästää ihmisiä lähelle ja ns. mun kuoren sisään. Mutta ne jotka sen kuoren onnistuu murtamaan onkin sitten mulle ihan erityisen tärkeitä, ja tiedän että heihin voin luottaa ihan missä asiassa tahansa. Kavereita ja hyvän päivän tuttuja joiden kanssa voin puhua arkisista jutuista mulla on aina ollut enemmän, mutta ne tyypit joille voin oikeasti puhua ihan mistä vain maan ja taivaan välillä, joiden kanssa haluan jakaa ilot ja surut, ja joiden kanssa voidaan joko vaan olla ihan hiljaa tai nauraa mahat kipeänä yhdessä on ihan vain kourallinen. Suurin osa näistä tyypeistä asuu Suomessa, ja vaikka yhteydenpito nykyteknologialla onkin helppoa niin silti se jotenkin usein vain jää kaikkien ollessa kiireisiä omien juttujensa kanssa. Parasta on kuitenkin se, että vaikka edellisestä näkemiskerrasta on parhaimmillaan vierähtänyt puoli vuotta niin silti juttu jatkuu ihan samanlaisena ja juuri siitä mihin se viimeksi jäikin. Ja tää onkin mulle ehkä yksi sellainen ystävyyden 'mittari', jos niin voi edes sanoa. Vaikka toki kestävät ja kantavat ystävyyssuhteet vaatii ylläpitämistä molemmin puolin, niin nää on niitä ystäviä joiden tiedän olevan valmiina kuuntelemaan, auttamaan ja tukemaan milloin vain, vaikka edellisestä kerrasta olisi vierähtänytkin jo aikaa. Ihan niin kuin mä itse olen valmiina kuuntelemaan, auttamaan ja tukemaan heitä.

When it comes to friends and friendships, for me it's always been about quality rather than the quantity. I'm ultimately quite a shy person and it is difficult for me to let people close and inside my 'walls'. But those who do manage to break the wall and get inside are the really special ones who I know I can trust and count on with everything, no matter what. I've always had a fair amount of acquaintances and those people I can talk with about general everyday things, but the ones I can talk about anything, who I want to share the joys and sorrows with, and with whom we can just stay silent or laugh until our stomachs hurt, I only have a handful of. Most of these friends of mine still live in Finland, and although with the current technology keeping in touch has been made extremely easy, it still is hard to find the time with everyone being busy with their own lives. But the best thing is, that although it's sometimes been half a year since the last time of seeing each other, we still continue like no time has passed at all. And this is one of the 'measures' of true friendship, if you can even say that. Of course maintaining long friendships require a bit of input and effort from both sides, but these are the friends I know will always be there for me even if it's been a while since the last time. Just like I'm always there for them. 



Ulkomaille muutto on tietysti ihan oma lukunsa mitä tulee ystäviin ja ystävyyteen. Täällä ei ollutkaan enää sitä samaa tuttua ja turvallista ystäväverkostoa kuin kotona Suomessa, vaan piti toivoa että kaikista niistä monista uusista tuttavuuksista löytyisi niitäkin joista voi tulla ihan oikeita ystäviä. Ja onneksi täältä onkin löytynyt ihania tyyppejä, niin niitä kavereita kuin ystäviäkin jotka on tukena ja turvana vaikeina hetkinä ja joiden kanssa voi jakaa ilot ja surut. Ja jotka pitää huolen siitä, etten aamuruuhkassa yliopistolle kävellessä jää auton alle.

Moving abroad is obviously a thing of its own when it comes to friends and friendships. Here I obviously didn't have the same old network of friends from home, which meant I had to hope that at least some of the new people I would meet would become real, actual friends. And luckily I've found a lot of lovely people here, both acquaintances and friends who are there to support when times get rough and with whom to share the joys and sorrows with. And who make sure that I don't get hit by a car when walking to uni in the morning commuter rush hour. 



Viimeisen vuoden aikana myös blogi on tuonut mun elämään paljon uusia ihania tyyppejä - niin täällä Glasgow'ssa kuin sitten Suomen päädyssäkin. Osaa näistä ihmisistä en ole edes kasvotusten tavannut, mutta heiltä saatu apu, ymmärrys ja yhteisöllisyys on nykyään mulle ihan korvaamatonta. Blogin ansiosta mun elämään tulleiden ihmisten kanssa voidaan nimenomaan vaihtaa ajatuksia bloggaamiseen ja someen liittyen, mitä ei sitten muiden ihmisten kanssa välttämättä tule tehtyä.

During the past year or so blogging has also brought loads of lovely human beings into my life - both here in Glasgow as well as in Finland. Some of these people I've actually never even met face to face, but the help, understanding and feeling of community I get from them is absolutely priceless. With the people I've met thanks to blogging and social media, we can share thoughts exactly on those topics, which is something I tend not to do that much with other people.

Kiitos kaikki ihanat kun olette, olittepa sitten missä päin maailmaa tahansa ♥︎

Thank you all you amazing people for being there, no matter where in the world you are ♥︎

Find Me:

Bloglovin, Instagram, Facebook, Twitter, Pinterest, Youtube, theblogjungle