Muutama viikko sitten mulla oli pääsiäisen ansiosta peräti viiden päivän viikonloppu. Yleensähän tällaisista pitkistä vapaista ollaan todella innoissaan ja niin olin aluksi itsekin, mutta loppua kohden alkoi melkeinpä jo ahdistaa.
Thanks to Easter weekend, a few weeks ago I had a long, 5-day weekend. Usually these are the kind of things people love and are super excited about, and so was I at first, but towards the end I just got annoyed and frustrated.
Tiistai, se viimeinen vapaapäiväni, kului oikeastaan ihan vain täysin sisätiloissa tekemättä yhtään mitään järkevää. Nää on sellaisia päiviä, joista aina ajatuksen tasolla tykkään hurjasti mutta niiden sitten oikeasti tapahtuessa mua alkaa vain suunnattomasti ärsyttämään ja turhauttamaan. Ärsyynnyn itselleni kun olen vain laiskotellut koko päivän, vaikka päivän aikana olisi oikeasti voinut saada asioita hoidetuksi tai hommia eteenpäin. Ärsyynnyn myös sille etten osaa vain nauttia tekemättömyydestä, ja lopulta ärsyynnyn ärsytykselleni. Ei siis todellakaan mikään kovin kiva kehä.
Tuesday, the last day off from those five, was spent pretty much completely indoors doing absolutely nothing clever. These are the kind of days I love in theory but whenever I actually have one they have the tendency to make me feel really frustrated and annoyed. I get annoyed at myself because I've been just lazying around all day although I could've gotten things done. I also get annoyed at the fact that I don't know how to enjoy doing nothing, and eventually I end up getting annoyed at getting annoyed. So definitely not a nice circle to be trapped in.
Miksi mun sitten on niin vaikeaa vain olla potematta huonoa omatuntoa tekemättömyydestä? Tästä voin osittain syyttää itseäni ja osittain tätä nykyistä kiirettä ja toimeliaisuutta ihannoivaa maailmaa, jossa me tällä hetkellä eletään. Voin rehellisesti myöntää, että olen itse varmasti etunenässä ihannoimassa kiirettä, produktiivisuutta ja asioiden aikaansaamista. Rakastan sitä tunnetta kun kalenterin sivut täytyy menoista, to do -listoista ja hoidettavista asioista. Saan energiaa tekemisen täyteisistä päivistä, ja itselläni produktiivisuus ruokkii produktiivisuutta. Ja rakastan sitä tunnetta kun saan vetää tehtyjä asioita to do -listalta yli, koska hei kaikki todelliset #girlbossithan saavuttaa päivän aikana vaikka ja mitä. Kuulun myös niihin ihmisiin jotka saattaa lisätä to do -listalle jo tehtyjä juttuja ihan vaan että saa vetää sen yli ja siten näyttää taas hieman toimeliaammalta.
But why then is it so difficult for me to enjoy and not feel guilty about doing absolutely nothing? For part of this I can only blame myself, and part of it is because of this current world we're living in where everything is just go go go, and being busy and productive is something we're encouraged to strive towards. I have no shame admitting that I'm probably one of the first people to regard the busy and productive life as an ideal. I love seeing the pages of my diary being full of appointments, to do lists and things that need to be taken care of. The more things I've got to do the more energetic I feel, and for me productivity feeds productivity. And I absolutely love the feeling of crossing things off from my to-do list because hey, all true #girlbosses accomplish at least a hundred and one things within a day. I'm also known to add things I've already done onto my to do list only to be able to cross them over in order to look just a bit more productive again.
Tää ärsytys oli mulle kuitenkin juuri se kaivattu herätys siihen, että mun on ihan oikeasti opeteltava myös pysähtymään ja päästävä irti kiireen ihannoimisesta. Opeteltava siihen, että kun normiarkena pallottelee täysipäiväisten opintojen, isojen kouluprojektien ja säännöllisen bloggaamisen kanssa, mun on pidettävä myös päiviä jolloin en tee yhtään mitään muuta kuin katso sängyssä Netflixiä tai lue kirjaa ja olla potematta siitä pienintäkään tippaa huonoa omatuntoa. Se kultainen keskitie ja balanssin löytäminen pätee kaiketi tässäkin asiassa. On opeteltava pysähtymään että voi taas nauttia kiireestä ja toisin päin.
However, this annoyance was the wake up call I needed to realise that I really need to learn how to stop and let go of idolizing being busy. Learn that when in your everyday life you're balancing with full time studies, big University projects and consistent blogging, sometimes you just need to have a day when you do absolutely nothing else than watch Netflix in bed or read a book, and not feel guilty about it. I guess the happy medium and balance applies here too. You need to stop in order to enjoy the busy times and vice versa.
Find Me:
No comments
Post a Comment