Postaus sisältää mainoslinkkejä (affiliate) // This post contains ad links (affiliate)
Yksin asumista on nyt takana päälle viikko, ja kuten arvelinkin niin hyvin on sujunut ja oon nauttinut tästä yksinolosta, hiljaisuudesta ja rauhasta. On ollut ihanaa palata esimerkiksi kauppareissulta hiljaiseen kotiin, tietäen että tää on se mun koti. Oon tehnyt viimeisiä kouluhommia häiriintymättä kenenkään toisen palavereista ja joogannut aamuisin kaikessa rauhassa. Oon laittanut kotia pikku hiljaa kuntoon ja vaihdellut huonekalujen järjestystä yrittäen löytää sen parhaimman (joka muuten saattoi nyt löytyä!), ja nukkunut ihan oikeassa sängyssä ensimmäistä kertaa sitten Glasgow'sta lähdön jälkeen. Oon käynyt kävelyllä auringonpaisteessa, ihastellut merta ja henkiin heräävää kaupungin luontoa, kokkaillut muun muassa kimchiä, ja kuunnellut äänikirjoja ennen nukahtamista. Oon täyttänyt jääkaapin vaan niillä mun suosikkijutuilla, laittanut ruokaa juuri silloin kun olen halunnut, ja käynyt suihkussa niin ettei ole tarvinnut kysyä keneltäkään muulta heidän kylppärinkäyttöaikeistaan.
I've now been living alone for a bit over a week, and like I imagined I've been thoroughly enjoying being on my own, the peace and quiet. I've been loving coming back home from e.g. a grocery run to a quiet place, knowing that this is my home. I've been working on my last assignments without being disturbed by anyone else's Skype meetings and started my mornings with yoga in silence. I've been making the flat look like home little by little and rearranging the furniture trying to find the best order (which I think I've now found!), and sleeping in an actual bed for the first time since leaving Glasgow. I've been going for walks in the sunshine, admiring the sea and the city nature that is slowly starting to come to life, cooked e.g. kimchi, and listened to audiobooks before falling asleep. I've been filling the fridge with only the things I like, cooked just when I've wanted, and taken showers without having to ask anyone else's bathroom usage plans before.
Toki olisin voinut tehdä, ja teinkin, monia näitä juttuja myös niin kämppisten kanssa asuessa kuin perheenkin kanssa eläessä, mutta ei se se vain ole sama asia. Oma tupa, oma lupa on tosiaan jotain mitä näin 24-vuotiaana, hieman introverttinä ja omasta rauhasta ja hiljaisuudesta nauttivana olen kaivannut jo pitkään. Ja siinä missä vielä parikin viikkoa sitten musta tuntui, että esimerkiksi ryhmächatit vei välillä jotenkin hirveästi energiaa, niin nyt taas olen jaksanut niissäkin osallistua keskusteluun aktiivisemmin.
Of course these are things that I could have, and did, do both when living with flatmates as well as staying with my family, but it's just not the same thing. My house, my rules is something that I've been missing for a long time as a 24-year old, slightly introverted and someone who likes and needs her own space and silence. And whereas even a couple of weeks ago I occasionally felt like even the group chats with friends somehow felt quite draining in energy, now I've been more active and participating in those too.
H&M blazer // Ellos top (PR gift) // ASOS jeans // Ecco shoes (PR gift)
Shop the Look
Shop the Look
Photography by Eetu K, editing by Pinja K.
On Saturday I was walking in the sunshine with a cup of coffee in my hand listening to an audiobook, and for the first time in a long while I was actually thinking that I really am quite happy just now.
Find Me:
No comments
Post a Comment