Niin se vaan on pikku hiljaa aika sanoa heipat tällekin kesälle. Aloitan tänään vuoden loppuun asti kestävän työharjoittelun, mikä jotenkin konkreettisesti merkitsee mulle syksyn alkamista. Tänään onkin siis hyvä katsoa hieman taaksepäin kuluneeseen kesään 2020, minkä päätin tehdä kirjoittamalla kesälle kirjeen. Selaamalla alemmas pääset siis fiilistelemään mun kesäviikkoja!
And so it's slowly getting to the stage when it's time to say goodbye to yet another summer. Today marks the start of my internship that lasts until the end of this year, and somehow that is a concrete point for me when this summer turns into autumn. And therefore today I'm looking and reflecting back to the summer that passed, and below you can read the letter I wrote to summer 2020 and thereby reminisce these past few weeks and months with me!
Kesä 2020. Olit erilainen kuin ehkäpä kukaan osasi ennestään odottaa, etkä tosiaan mennyt niin kuin olin itse mielessäni suunnitellut. Viikkoihin ja kuukausiin mahtui niin hyviä kuin huonojakin hetkiä, onneksi kuitenkin suurimmaksi osaksi niitä hyviä. Sun piti olla se "paras kesä ikinä" kun saisin painaa valmistujaishatun päähäni, juhlia yhteistä taivalta opiskelukavereiden kanssa, ja sanoa rauhassa heipat Skotlannille ja kaikille neljän Glasgow-vuoden aikana elämääni tulleille ihmisille ennen kuin muuttaisin takaisin Suomeen, asettuisin Helsinkiin ja alkaisin rakentaa omaa uutta elämää täällä.
Summer 2020. You were different than probably anyone would have been able to predict, and you certainly didn't go like I had planned and visioned in my head. In the weeks and months that passed, there were lots of good moments, but quite a lot of bad moments too. Luckily, most of them were those good ones. You were supposed to be that 'best summer ever', when I would finally get to put the graduation cap on and celebrate finishing university together with my uni friends. You were supposed to be the summer when I would have a good amount of time to say goodbye to Scotland and the amazing people I got the chance to meet during my 4 years in Glasgow before coming back to Helsinki and settling here, starting to build my new life.
Kuvitelmissani ja suunnitelmissani en myöskään olisi joutunut kokemaan koko alkukesän kestänyttä järkyttävää työnhakustressiä ja painetta. Monta viikkoa kului CV:tä hioen, hakemuksia kirjoittaen, sähköposteja laittaen, perään soittaen, työpaikkailmoituksia selaten ja kerta toisensa jälkeen pettyen jälleen yhteen "valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun" -viestiin. Pettymysten joukkoon mahtui kuitenkin myös valon pilkahduksia, ja loppujen lopuksi kaikki tuntuikin menevän juuri niin kuin pitikin ja tänään pääsen aloittamaan harjoittelun siinä paikassa, jota halusin kaikkein eniten.
In my vision I also didn't plan spending the first part of the summer under a huge amount of job search stress. I spent many weeks perfecting my CV, writing applications and cover letters, emailing, calling, browsing job adverts and getting a disappointing 'unfortunately we didn't choose you' email after another. However, there were also glimpses of light in the job search darkness, and ultimately everything went just how it was supposed to, and today I get to start the internship that was my ultimate number one.
Mutta vaikka asiat ei menneetkään ihan kaikkien suunnitelmien mukaan, enkä voi kutsua sinua siksi parhaimmaksi kesäksi ikinä, niin näihin viikkoihin ja kuukausiin on kuitenkin mahtunut myös todella paljon ihania hetkiä, naurua, iloa ja huolettomuuttakin. Vaikka valmistujaisseremoniaa ei ollut, sain silti juhlia valmistumista yhdessä läheisimpien ystävien ja sukulaisten kanssa kotona. Vietin ihania hetkiä ystävien kanssa niin kaupungissa kuin rauhallisissa mökkimaisemissakin, kävin pitkästä aikaa Suomenlinnassa, vietin juhannusta 'maaseudun rauhassa' Espoon puolella, nautin kesäisestä Helsingistä, ja opettelin yksin asumista välillä saunaa muistuttavassa omassa uudessa kodissa. Tein päiväreissuja niin Tampereelle, Turkuun, Hankoon kuin Tallinnaankin, ja vanhojen tuttujen lisäksi tapasin myös uusia ihmisiä.
But although things didn't go quite as planned, and I can't call you that best summer ever, there were also many lovely moments, laughter, joy and carefreeness even. I might not have had a graduation ceremony, but I got to celebrate together with my closest friends and relatives at home. I spent many a great moment with friends, both in the city as well as in a serene summer cottage landscape. I visited Suomenlinna (a sea fortress) for the first time in a long long time, spent the Midsummer on the 'countryside' in Espoo, enjoyed the amazing and always so beautiful Helsinki summer, and learned to live alone in a flat that occasionally resembled more of a sauna than an actual space to live in. I did day trips to Tampere, Turku, Hanko as well as Tallinn, and alongside meeting and catching up with old friends I also met new people.
Photography by Anu L., editing by Pinja K.
Blogiin ja Instagramiin yritin panostaa ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Käytännössä kun arjessa ei ollut juurikaan muuta sisältöä, oli aikaa, halua ja jaksamista työskennellä omien kanavien parissa enemmän. Nyt kuitenkin huomaan, että sekin on omalla tavallaan vaatinut veronsa, vaikka tästä hommasta ihan hurjasti tykkäänkin. Olen kirjoittanut blogia aktiivisesti ja säännöllisesti kolme kertaa viikossa nyt jo monta monta vuotta, ja pidin samaa tahtia yllä myös koko opintojen ajan. Ja alkukesän työnhaku-jakson. Blogin lisäksi Instagram on päivittynyt myös tiuhaa tahtia, vielä tiuhempaa kuin blogi. On sanomattakin selvää, että kumpaakaan en jaksaisi yhtä aktiivisesti ja tavoitteellisesti ellen ihan oikeasti nauttisi tästä super paljon. Nyt kuitenkin uuden arjen alkaessa olen tullut siihen tulokseen, että tarvitsen blogista ehkä pientä breikkiä. Haluan rauhassa katsoa miten työkuviot lähtevät sujumaan, ja mihin sitten riittää aikaa ja energiaa sen lisäksi. En missään nimessä ole lopettamassa blogia, sillä kuten sanottu, nautin tästä todella paljon, mutta en myöskään halua asettaa itselleni lisäpaineita postaustahdin suhteen. Eli blogi tulee tästä eteenpäin päivittymään säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta Instagramin puolella jatkan kuitenkin varmasti aktiivisempaa menoa.
Kiitos siis kesä 2020. Et ollut se kesä, jonka näin ja kuvittelin mielessäni, mutta siitä huolimatta olit oikein onnistunut ja opetit mut kuuntelemaan itseäni ja jaksamistani. Opetit myös ymmärtämään, että asioita ei aina tarvitse jatkaa samalla tavalla kuin ennenkin ihan vain sen takia että "näin on tehty aina ennenkin".
I tried to put more effort into this blog and my Instagram than I have probably ever before. Technically, when I didn't have much else to fill my days with, I had time, energy and passion to work on my social channels more. However, now I realise that that has also taken its toll in a way, no matter how greatly I enjoy all of this. I've been creating content for my blog actively and consistently three times a week for multiple years now, keeping up the same pace all throughout my studies. And the early summer job search period. Alongside this blog, I've been publishing content on Instagram, being even more active and consistent on that side. It goes without saying that I really would not have kept up with the active and consistent uploading if it didn't fill me with so much joy. However, now with a new life stage and everyday routines starting, I've come to the conclusion that I maybe need a little break from the blog. I want to see how everything starts and goes with my internship first, and then what else I have time and energy for on top of that. I'm by no means quitting blogging because as mentioned, this is something I really enjoy doing. But I also don't want to put extra pressure on myself with setting a certain amount of posts I need to get published in a week. So from now on the blog will be updated a bit more infrequently, but the more active publishing will be continuing over on Instagram.
So thank you summer 2020. You were not the summer I planned and envisioned in my head, but despite that you were a good one and taught me to listen to myself better. You also taught me to understand that I don't always need to continue doing something just because 'that's how I've always done'.
Find Me:
No comments
Post a Comment