Postaus sisältää mainoslinkkejä (affiliate) // This post contains ad links (affiliate)
Havahduin tässä yhtenä päivänä siihen, kuinka paljon mun Instagram-käyttäytyminen on aikojen saatossa muuttunut. Instagram itse asiassa viettää tänä vuonna 10-vuotissynttäreitään, eli ei mikään ihme että käytän Instagramia nykyään hyvin eri tavalla kuin vuosikymmen sitten kun Instagram lanseerattiin ja itsekin ensimmäisen kuvani sinne latasin.
I recently realised, that my Instagram behaviour has changed quite significantly over the years. Instagram celebrates its 10th birthday this year, so no wonder I use the app in a very different way than I did a decade ago after I published my first photo on the app.
Totta kai se, että teen Instagramia nykyään ihan eri 'profiililla' kuin vuonna 2012 vaikuttaa asiaan, samoin kuin kaikkien näiden kymmenen vuoden aikana Instagramin itse tekemät ah niin ihanat ja ikuista keskustelua herättävät muutokset algoritmiin ja uusien ominaisuuksien lanseeraus. Mutta muuttuneen käyttötarkoituksen, algoritmien ja uusien ominaisuuksien sijaan tarkoitan pikemminkin sitä, kuinka tapani käyttää Instagramia on muuttunut. Tai ehkä itse asiassa koko suhtautumiseni kyseistä appia kohtaan.
Of course the fact that nowadays my Instagram 'profile' is very different than back in 2012 plays a big role in how my behaviour has changed. As well as all the always so lovely and conversation evoking algorithm changes and new features that Instagram has introduced over these ten years. However, instead of the change in the reason for me to use Instagram, the changing algorithms and new features, what I mean with my changed Instagram behaviour is that the way I use the app has changed. Or maybe my whole attitude towards it to be honest.
H&M trench (
here) // H&M knitted vest (
similar) // Topshop blazer (
similar) // Gap jeans (
similar) // H&M hat (
similar) // Jana Shoes sneakers (gifted for an Instagram campaign, similar
here)
Shop the look
Kuinka tapani olla vuorovaikutuksessa on muuttunut?
Pähkinänkuoressa voisi sanoa, että suhtautumiseni Instagramiin on viime aikoina muuttunut huomattavasti rennomaksi. Kyllä, julkaisen feediin ja storyyn edelleen oikeastaan päivittäin, mutta siinä missä ennen päivittäinen julkaiseminen aiheutti välillä aikamoista stressiä, niin nykyään se tulee luonnostaan ja ilman sen kummempia ponnisteluja. Tavallaan olen myös sisäistänyt sen ajatuksen, että jos joku päivä ei tulekaan postattua mitään, niin sekään ei haittaa.
Aiemmin koin myös stressiä kommentoinnista ja kaikenlaisesta muustakin muiden käyttäjien kanssa vuorovaikutuksessa olemisesta. Totta kai se vuorovaikutus on mulle edelleen tärkeää, oikeastaan parasta koko Instagramissa, mutta olen päässyt eroon siitä ajatuksesta, että jos mä julkaisen kuvan nyt niin mun on myös pakko pakko pakko kommentoida ja tykkäillä ja viettää aikaa Instagramissa vähintään XXX aikaa kuvan julkaisun yhteydessä. Vielä kesällä mulla oli aikaa roikkua Instassa vaikka all day every day, mutta nykyään työt ja arki ylipäätään vie päivistä suurimman osan ajasta. Ja tämän syksyn aikana olen todellakin huomannut sen, että kyllä se Instagram siellä odottaa, ja kuvia ehtii tykkäillä ja kommentoida, ja kommentteihin vastata myöhemminkin.
How I've changed how I interact and engage?
Frankly, I'd say that recently my attitude towards Instagram has become way more relaxed. Yes, I still publish feed posts and stories pretty much on a daily basis. But instead of feeling stressed about having to post daily, which was my situation not too long ago, now it becomes naturally and doesn't require any significant effort. In a way I've also assimilated the thought that if there is a day that I don't post anything, that's okay too.
Commenting, interacting and engaging in general was also something that I used to feel stressed and pressured about. Obviously interaction and engagement is still important to me, actually my favourite thing about the whole app, but I've shed the thought that if I post now then I absolutely have to spend XXX amount of time commenting, liking and engaging too. It was as recently as last summer when I could spend all day everyday on Instagram because I simply had the time, but now work and life in general take up most of my days. And this autumn I've definitely realised that Instagram does wait and the app is still there later on when I have more time to like and comment, as well as reply to the comments on my own posts.
Kuinka sisältöjen kulutukseni on muuttunut?
Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut siinä, kuinka paljon itse kulutan sisältöjä Instagramissa. Aiemmin halusin aina sovelluksen avatessani skrollata läpi kaikki uudet kuvat ja katsoa kaikki storyt. Varmaan sanomattakin selvää, että tähän kului aivan älyttömästi aikaa. Nyt en edes muista, milloin viimeksi olisin oikeasti katsonut koko story-rivin läpi. Tai ihan oikeasti nähnyt kaikki ne feed-julkaisut, jotka seuraamani tilit ovat päivittäneet sitten edellisestä kerrasta kun avasin sovelluksen (toki tässä kohtaa mun on myös ihan pakko syyttää vähän sitä algoritmiakin...). Tällä hetkellä mun Instagram-fokus on siis paljon enemmän omassa tekemisessä, kuin muiden sisältöjen kuluttamisessa.
How the way I consume content has changed?
However, the biggest change has happened in the way I consume other users' content on Instagram. I used to always to scroll through all of the new posts and watch all of the stories whenever I opened the app. I'm sure it goes without saying that it took a huge amount of time. Now I can't even remember the last time I watched through the whole row of stories. Or actually saw all of the feed posts that the people I follow had published since the previous time I opened the app (okay, here I partially just have to blame the algorithm too...). So right now my Instagram focus is a lot more on doing my own thing, rather than consuming content from other people.
Photography by Aada K., editing by Pinja K.
Kuinka oma sisältöni on muuttunut?
Tosiaan, kuten postauksen alussakin totesin, on suhtautumiseni Instagramiin nykyään paljon rennompaa - niin käytön kuin julkaisemani sisällönkin suhteen. Rakastan edelleen julkaista kunnon kameralla kuvattuja asuja ja harkitumpaakin materiaalia, mutta ihan yhtä lailla tykkään silloin tällöin julkaista rennomman puhelimella napatun räpsyn. Ja sellaista materiaalia tykkään itsekin kaikkein mieluiten katsoa. Olen myös melkein kokonaan lopettanut filttereiden käytön storyissa, erityisesti jos näyn niissä itse. Vielä kesällä mulla oli käytössä monia eri ihoa tasoittavia tai silmiä kirkastavia story-filttereitä, mutta kesän lopulla aloin havahtua siihen, kuinka paljon nekin oikeasti muuttavat ulkonäköä epäaitoon suuntaan. Ihossani on virheitä, eikä se todellakaan ole kauniin tasaisen hehkuva vaikka kuinka haluaisin, joten miksi siis teeskentelisin muuta?
Näiden muutosten ansiosta myös nautin Instagramin käytöstä taas paljon paljon enemmän, koska siitä on tullut stressitöntä ja rennompaa. Elämässä on stressiä ihan tarpeeksi muutenkin, eli ei siihen enää tarvita sovelluksia ja algoritmejä lisäksi.
How my own content has changed?
As I said at the beginning of this post, my attitude towards Instagram is now a lot more relaxed - both when it comes to using the app as well as what I post on there. I still love to publish outfit photos and more stylised content photographed with a proper camera, but I also love to share a quick iPhone snap here and there. And that's the kind of content I enjoy the most too. I've also pretty much completely stopped using filters on stories, especially if I feature in them myself. I had all kinds of skin smoothing and eye brightening filters in use last summer, but then I started to realise just how much those actually change how I look towards unnatural and unrealistic direction. My skin is not perfect and beautifully smooth and glowing no matter how much I wanted it to be, so why would I pretend anything else?
With these changes I now enjoy using Instagram a lot more again, because the stress and pressure is not there anymore. We've got enough stress in our lives already, so we don't need apps and algorithms to add on to that.
Find Me: