24 March 2021

One Year Later

Postaus sisältää mainoslinkkejä (affiliate) // This post contains ad links (affiliate) 

Enpä olisi vuosi sitten karanteenisynttäreitä viettäessäni uskonut että nyt, melkein täsmälleen vuosi myöhemmin, ollaan jälleen ja edelleen samassa tilanteessa. Mutta eihän meistä varmasti kukaan osannut kuvitella, että pandemia kestää näin kauan. Ja että vielä näin vuodenkaan päästä kukaan ei ihan oikeasti osaa sanoa, milloin tämä kaikki päättyy. Mikä on rokotusten tilanne? Tuleeko uusia variaatioita? Missä ja milloin niitä tulee? Milloin tästä tilanteesta uskaltaisi edes kuvitella pääsevän eroon? 


When celebrating my quarantine birthday almost exactly a year ago, I would never have imagined that now, a year later, we're basically still and again in the same situation. But I'm sure none of us could have imagined that the pandemic lasts this long. And that now, after the crazy crazy year, nobody is still able to say for certain when will this all end. What's the situation with the vaccines? Will there be new variants? Where and when will those surface? When can you even dream about this whole situation to be over? 

Ajatuksia koronaviruksesta // Thoughts on corona virus

Bubbleroom dress (gifted, similar, on sale) // H&M vest (similar) // Upcycle with Jing necklace (PR gift)

Olen nyt ollut Suomessa noin vuoden, mikä tarkoittaa siis juurikin sitä että tämän saakelin pandemian kanssa ollaan eletty nyt yli 12 pitkää kuukautta. Ja nyt muuten ihan rehellisesti sanottuna väsyttää. Viimeiset kaksi viikkoa ovat olleet henkisesti jotenkin ihan erityisen raskaat, juuri sen takia että tälle kaikelle ei vaan näytä olevan loppua. Lähipiirissä virusta on ollut useammalla, mutta itse olen onneksi siltä välttynyt. Pitkään vältyin myös koronatestiltä, mutta viime viikolla Koronavilkku välähti ja sen myötä tuli ohje käydä testissä vaikka oireeton olenkin. Ja on myönnettävä, että kyllä mua jännitti odottaa tekstiviestiä testin tuloksesta. Ei niinkään koronan itsensä takia, vaan sen takia että olenko mahdollisesti oireettomana voinut tietämättäni tartuttaa muita vaikka kontaktit onkin vedetty minimiin. 


I've now been in Finland for pretty much a year, which means that this freaking pandemic has been circling round and round for over 12 months too. And I'm not going to lie, I am exhausted. Especially the past couple of weeks have been mentally really really tough, the reason being that there just seems to be no end to this all. Some of my loved ones have had the virus but personally I've been lucky and managed to avoid it. I was able to avoid going to the test for a long time too, and it was only last week when I got a notification from my tracking app telling me that I might have been exposed to the virus and should go get tested even though I had no symptoms. And truth be told, it was a very nerve wracking 18 hours or so waiting for the text message to see whether I had the virus or not. Not really because of corona per se, but because of the possibility that I might have symptomlessly been exposing others even though my contacts are very minimal at the moment. 

Kevään pukeutuminen, beige paitamekko ja valkoinen neuleliivi // Spring outfit: beige smock dress and knitted vest

Testin tulos oli onneksi kuitenkin negatiivinen ja säikähdyksellä selvittiin, mutta kyllä se pisti ajattelemaan. Viime vappuna puhuttiin kuinka "jaksetaan nyt olla kotona, niin ensi vuonna juhlitaan sitten kunnolla", mutta en tiedä uskaltaako tässä tänäkään vuonna suunnitella mitään vappujuhlintaa. En ole koskaan ollut mikään bilehile tai viihtynyt baareissa tai suurissa porukoissa, mutta kyllä tämä koko tilanne alkaa ihan todella kaivaa myös yksikseen viihtyvää. Zoomit tulee korvista ulos, menee helposti kokonainen päivä niin ettei sano mitään kenellekään ja tuntuu että koko ajan ja kaikkialla pitää olla todella varuillaan. Onhan maski, onhan kädet desinfioitu, onhan kahden metrin turvaväli. 


Luckily the test came out negative, but it did make me think about all of this more again. 1st of May is a traditional celebration here in Finland and I remember how last year we were all saying "let's stay at home now so we can really celebrate next year", but I'm not sure whether it'a a good idea to plan anything for the 1st of May this year either. I've never been a party girl or enjoyed clubs or big groups of people, but this never ending situation really starts to get to alone-time-loving people like myself too. I'm tired of the constant Zooms, there can easily be a day when I don't say a word out loud, and it feels like wherever you go you just need to be super super careful all of the time. Making sure you have your mask, making sure you've sanitised your hands, making sure you're not standing closer than 2 metres from other people. 

Kuinka pukea neuleliivi keväällä // How to style a knitted vest for spring

On vaikeaa inspiroitua tai motivoitua oikeastaan mistään. Tosin väitän että tämä ihan liian pitkään kestänyt talvi ja lumentulo on suurempi syy inspiraation ja motivaation puutteeseen kuin pandemia. Haluan pitää tämän blogin suurimmaksi osaksi iloisena, innostavana ja inspiroivana paikkana ja siten tarjota sekä teille että itselleni edes hetkeksi pienen pakopaikan ja jotakin muuta ajateltavaa kuin se hiton virus. Mutta tänään piti saada vähän kirjoitettua ja purettua tunteita auki, ja samalla osoittaa teillekin että vaikka se ei siltä näyttäisikään niin kyllä täälläkin kamppaillaan ihan niiden samojen fiilisten ja taisteluväsymyksen kanssa. 

Tsemppiä ja virtuaalihaleja ruutujen sinne puolelle, kiitos kun olette! 


It is difficult to be inspired by or find motivation for almost anything. The lack of inspiration and motivation is more likely to be because of the never ending winter and snow than the pandemic though. For the most part I want to keep this blog, my little corner of the internet, as a positive and inspiring place which provides a little escape and something else to think about than the virus for you guys as well as for myself. But today I needed to get some thoughts out of my head, and also let you know that even though it might not seem like it on the outside, I'm battling with the same feelings and pandemic combat fatigue as most people. 

Sending you all lots of love and virtual hugs, thank you for being there! 

Find Me:

SHARE:

2 comments

  1. Epämääräinen tilanne lamauttaa ihmisiä, siitä ei pääse yli eikä ympäri (https://viaperasperaadastra.com/2021/03/16/koronavuosi-retrospektiivi/). Onhan se ollut poikkeuksellisen pitkä aika, jolloin mitään ei pystynyt suunnitella päivää pidemmällä aikataululla. Korona-väsymystä voi verratta pitkäaikaiseen stressiin, jota joutuu hoitamaan pois. Toivottavasti tilanne lähtisi paranemaan pikkuhiljaa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niinpä, ja ainakin itsestä tuntuu että nyt juuri viime viikkojen aikana yleinen väsymys tähän tilanteeseen on taas lisääntynyt. Mutta ei tässä tosiaan ole muuta vaihtoehtoa, kuin toivoa että pian alkaisi helpottaa ja elämä pikkuhiljaa normalisoitumaan niin normaaliksi kuin se ehkä enää koskaan tulee ❤️

      Delete

Blogger Template Created by pipdig